Nypykät on kuin klassikkoauto. Kevään tullen tallin ovea pitää raottaa, vaikkei enää ajetakaan.
Kokoelma sisältää kolme ennen julkaisematonta laulua sekä julkaisut Lainattu seteli ja Siivekäs ystävä. Nypyköiden aktiiviuran viimeiset julkaisut olivat omakustanteita. Keräilyerän aikana parhaimmillaan 11-miehinen varietee oli supistunut kuuteen ynnä vierailevaan viulistiin.
Sanoittaja ja solisti Tuomas Rosberg kertoo lauluista:
Taivaan valo: Yksinäisyys rinnastuu kosmisiin etäisyyksiin, ja tunnekuohu itse aurinkoon, jonka säteet häikäisevät syyllisyydentuntoista. Uutta suuntaa etsivän orkesterin käsissä syntyi ennen kuulematon synteesi, jota voi kutsua maanisprogressiiviseksi. Akustinen kitara ja hanuri kuullaan edelleen, mutta vain sähkökitaran räytymisen robottisäestäjinä.
Lainattu seteli: Tässä tavataan herkkätuntoiset Nypykät. Suosio laantui ja miehiä lähti. Onnen päivät olivat menneet kuin lainatut rahat. Lainattu seteli oli sen ajan avainlaulu. Lippa Lindströmin melodiassa on tarpeellista lohdullisuutta, ja jäähyväisten jälkeen linnun lento näyttää tien eteenpäin. Laulu on nostettu Nuorgamin hienoon sarjaan ”suomipopin valkeat helmet”.
Kiitos kaikille, jotka 90-luvulta saakka ovat muistaneet!
Keräilyerä 1994 – 95: