ANTERO RAIMO & OVET:
EI TÄSTÄ MAAILMASTA / LAULA, LAULA, LAULA
Ei tästä maailmasta kappaletta kehitettiin pihatalkoissa lehtien kasaamisen ohessa. Syntyi ajatus tehdä mustalaisbiisi. Kappaleessa tulisi olla paljon kitaroita ja helinää. Sanat käsittelisivät elämän ja kuoleman rajapyykillä heiluvaa kulkijaa. Lorca oli mielessä: Parahtaa soitto, kitaran itku, särähtävät rikki, sarastuksen pikarit. Laulun sanoja ei kirjoitettu kuitenkaan pelkästään lehtien kärräämisen ja Lorcan innoittamana, vaan muusaksi tarvittiin myös tähtitaivas sekä pakko saada biisi tänä iltana valmiiksi.
”Ei tästä maailmasta on järkyttävän kaunis esitys muusikon syvimmästä” (Bluk, Rumba). ”Vuoden kotimainen biisi”, (Bluk, Rumban vuosiäänestys 1995)
”Ei tästä maailmasta” vietti listahuumaa keväällä 2012 Radio Suomen listalla 5 viikkoa, ollen 1. viikolla sijalla 4!
–>
NRGM RAPORTOI ANTERO RAIMO & OVET:
Rento laahustava
Viime vuosina on puhuttu laajalti työelämän kurjistumisesta. Töiden on huomattu luikerrelleen osaksi ihmisten vapaa-aikaa, työilmapiiri on kiristynyt, työn vaihtosuhde on kääntynyt työntekijän kannalta tappiolliseksi, työpaikkakiusaaminen on yhä yleisempää ja hektiset aikataulut estävät ihmisiä tekemästä työtään hyvin ja palkitsevasti. Oravanpyörän reunamilla linkoutuva työntekijä saattaa tuntea mahdollisuutensa hallita omaa elämäänsä heikoiksi.
Kun kiristyvä työtahti muuttaa myös vapaa-ajan suorituskeskeiseksi ja hektiseksi, moninkertaistuu ihmisen alttius sairastua uupumukseen, masennukseen ja stressiin. Stressitila valmistaa ihmistä kohtaamaan epävarman tulevaisuuden, mutta kääntyy kroonistuessaan itseään vastaan. Stressiin liittyy esimerkiksi unen häiriöitä, jännitystiloja, ahdistuneisuutta sekä aineenvaihdunnallisia ongelmia, jotka johtavat pitkittyneinä vaarallisiin kerrannaisvaikutuksiin. Siksi hullunmyllyn juurella on hyvä pysähtyä hetkeksi ja harkita vaikkapa pientä sivuaskelta. Perille pääsee myös rennosti laahustaen.
Kiitos minä
Hyvä itsetunto on henkisen hyvinvoinnin kannalta ratkaiseva ominaisuus. Se tukeutuu myönteisistä asioista koostuvaan minäkäsitykseen ja kasvaa itseään ruokkivana positiivisena kierteenä. Itsetunto on usein vahvimmillaan silloin, kun ihminen tekee asioita, joissa hän kokee olevansa hyvä ja jotka hän kokee tärkeiksi. Tällöin ihmisen on helppo määritellä omat roolinsa eri tehtävissä ja toimia johdonmukaisesti niiden tarjoamissa puitteissa.
Itsetunto on pohjimmiltaan tapa, jolla ihminen suhtautuu itseensä. Se helpottaa suhteuttamaan ja arvioimaan muilta saatavaa palautetta ja on siksi olennainen osa tasapainoisen identiteetin rakentumista. Hyvän itsetunnon omaava ihminen pystyy tunnistamaan ja tunnustamaan heikkoutensa sekä arvostamaan muita ihmisiä näiden omista lähtökohdista käsin. Tällainen ihminen pitää vaivattomammin yllä mielekästä elämänjärjestystä, jolloin hyötyvaikutukset ulottuvat nopeasti hänen koko lähipiiriinsä. Hyvä itsetunto onkin arvokkain kiitos, jonka ihminen voi itselleen antaa.